18.10.1988

Isojoen kihlakunnanoikeuden päätös 3.9.1986

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Vaasan lääninveroviraston syytteestä katsonut selvitetyksi, että B oli 26.3.1986 Karijoella ollessaan 28.12.1985 kuolleen C:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa uskottuna miehenä, A:n jätettyä pesän ilmoittajana ja kuolinpesän osakkaana ilmoittamatta muun muassa C:ltä 9.12.1985 saamansa 45.729,65 markan suuruisen rahalahjan ja pidättäessä näin valtiolta perintöveroa 5.312 markkaa, tahallaan jättänyt lahjoituksen merkitsemättä laatimaansa perukirjaan, vaikka hän oli ollut siitä tietoinen. Toimellaan B oli edistänyt A:n veropetosta.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus, samalla kun A on tuomittu rangaistukseen veropetoksesta, on tuominnut B:n rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 38 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla avunannosta veropetokseen 25:een 123 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.075 markkaa. Kihlakunnanoikeus on lisäksi velvoittanut B:n yhteisvastuullisesti A:n kanssa suorittamaan lääninverovirastolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 300 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.9.1986 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 20.11.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi ja velvoittanut B:n korvaamaan lääninveroviraston vastauskulut 200 markalla 16 prosentin korkoineen 20.11.1987 lukien.

Perustelut

B on 9.12.1985 eli kolme viikkoa ennen C:n kuolemaa samassa tilaisuudessa, jossa hän on todistanut laatimansa, C:n A:n hyväksi tekemän testamentin, järjestänyt C:n 45.729,65 markan talletuksen siirron A:n nimissä olleelle pankkitilille. Näistä varoista vain 10.000 markkaa on merkitty käteisvaroina B:n uskottuna miehenä laatimaan C:n perukirjaan.

B on siten tiennyt, että C on vähän ennen kuolemaansa vastikkeetta siirtänyt varoja A:lle mutta ei ole perunkirjoituksen uskottuna miehenä tehnyt tästä siirrosta mitään merkintää perukirjaan. Näin tehdessään B on tahallaan toimellaan edistänyt hovioikeuden lainvoimaisella päätöksellä A:n syyksi luettua veropetosta.

Lainkohdat

Perintöverolaki 25 § Perintökaari 20 luku 2 § 1 momentti ja 6 § 3 momentti Rikoslaki 38 luku 11 § 1 momentti ja 5 luku 3 § 1 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

B velvoitetaan suorittamaan lääninverovirastolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien.